Berberis

Berberis aquifolium eli Mahonia on Pohjois-Amerikan länsirannikolta kotoisin oleva ainavihanta pensas, joka kuuluu happomarjakasveihin (Berberidaceae). Sen kiiltävät, piikkilaitaiset lehdet muistuttavat orjanlaakeria, keväällä se kukkii kirkkaankeltaisin kukkatertuin ja syksyllä siihen kypsyvät sinihärmäiset, rypälettä muistuttavat marjat, mistä englanninkielinen nimi Oregon grape juontuu. Suomessakin Mahonia on tuttu puutarhojen koristepensaana.

Kasvi tunnetaan kahdella tieteellisellä nimellä. Se luokiteltiin pitkään omaan Mahonia-sukuunsa nimellä Mahonia aquifolium, mutta nykyiset kasvitieteelliset luokittelut yhdistävät Mahoniat Berberis-sukuun, jolloin nimi on Berberis aquifolium. Kyse on samasta kasvista.

Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat käyttivät Mahonian keltaista juurta ja kuorta ruoansulatusvaivoihin, ihosairauksiin ja infektioihin sekä kankaiden värjäämiseen. Euroopassa Mahonia tunnetaan nykyään erityisesti psoriaasin ja atooppisen ihon hoidossa.

Mahonian vaikutukset liittyvät pääasiassa sen isokinoliinialkaloideihin, joita on kahta päätyyppiä: protoberberiinit (berberiini, jatrorritsiini, palmatiini ja kolumbamiini) sekä bisbentsyyli-isokinoliinit (berbamiini ja oksiakantiini). Lisäksi kasvissa on mm. magnofloriinia ja flavonolignaaneja. Tunnetuin näistä on berberiini, mutta tutkimukset osoittavat, että Mahonian teho syntyy koko alkaloidikirjon ja muiden yhdisteiden yhteisvaikutuksesta: osa kasvin aineista ei vaikuta yksinään lainkaan, mutta moninkertaistaa berberiinin tehon. Mahonia onkin yksi parhaiten dokumentoiduista esimerkeistä siitä, miksi kokonainen kasvi on enemmän kuin yksittäinen eristetty vaikuttava aine.

‍

Yleisimpiä käyttöaiheita:

Antimikrobinen vaikutus

Berberiksen uute ja sen alkaloidit estävät laboratoriotutkimuksissa monien bakteerien ja sienten kasvua. Tutkittuja ovat mm. stafylokokit, aknebakteeri (Cutibacterium acnes), Candida-hiivat, ihosienet sekä suun bakteerit.

Erityisen kiinnostava on tutkimus, joka selittää, miksi kokonainen kasvi toimii paremmin kuin sen eristetty pääalkaloidi. Bakteerit, kuten Staphylococcus aureus, pumppaavat berberiinin ulos solustaan niin sanotulla monilääkeresistenssipumpulla (NorA), jolloin eristetty berberiini jää yksinään melko heikoksi. Berberis-suvun kasvit, Mahonia mukaan lukien, tuottavat kuitenkin berberiinin rinnalle 5'-metoksihydnokarpiinia. Tällä yhdisteellä ei ole yksinään antimikrobista vaikutusta, mutta se lamauttaa bakteerin pumpun, jolloin berberiini kertyy bakteerisoluun ja sen teho voimistuu selvästi (Stermitz ym. 2000). Kasvi on siis itse ratkaissut resistenssiongelman yhdistämällä kaksi ainetta. Tulokset ovat laboratoriotutkimuksista, mutta ne tukevat vahvasti kokokasviuutteen käyttöä.

Ruoansulatus, maksa ja suolisto

Mahonia on klassinen karvasyrtti. Karvas maku käynnistää ruoansulatusnesteiden, sappinesteen ja haiman entsyymien erityksen, minkä vuoksi Mahoniaa on perinteisesti käytetty heikkoon ruokahaluun, raskaaseen oloon aterian jälkeen, hitaaseen sapen eritykseen ja rasvojen huonoon sulamiseen. 1800-luvun amerikkalaiset, kasvirohtoihin erikoistuneet niin sanotut eklektiset lääkärit pitivät sitä maksan toimintaa ja elimistön puhdistumista tukevana yrttinä.

Berberiini imeytyy suolistosta heikosti, ja suuri osa sen vaikutuksista välittyy nykykäsityksen mukaan suoliston mikrobiston kautta: se muokkaa bakteeriston koostumusta, vahvistaa suolen limakalvon suojaa ja vähentää bakteeriperäisten tulehdusta aiheuttavien aineiden pääsyä verenkiertoon (Yang ym. 2023). Berberiinipitoisia yrttejä sisältänyt yrttihoito oli yhdessä kliinisessä tutkimuksessa ohutsuolen bakteeriliikakasvun (SIBO) hoidossa yhtä tehokas kuin rifaksimiini-antibiootti (Chedid ym. 2014).

Aineenvaihdunta ja verensokeri

Berberiini on yksi tutkituimmista kasviperäisistä aineenvaihdunnan tukijoista. Sen on todettu parantavan sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa, tukevan insuliiniherkkyyttä ja vähentävän maksan rasvoittumista, ja nämäkin vaikutukset kytkeytyvät vahvasti suoliston mikrobistoon ja matala-asteisen tulehduksen rauhoittumiseen (Wang ym. 2021).

Nämä tutkimukset on tehty pääosin eristetyllä berberiinillä ja suurilla annoksilla. Mahonian kokouutteessa berberiiniä on vähemmän, mutta se vaikuttaa yhdessä kasvin muiden alkaloidien ja karvasaineiden kanssa. Kokokasviuute ei siis ole sama asia kuin berberiinikapseli: uute toimii lempeämmin ja laaja-alaisemmin, ruoansulatuksen, sapen ja suoliston kautta.

Anti-inflammatori ja antioksidantti

Berberis aquifolian kuoriuute estää 12-lipoksigenaasia, entsyymiä, joka tuottaa tulehdusta ylläpitäviä välittäjäaineita erityisesti iholla, ja sen alkaloidit sitovat vapaita happiradikaaleja. Eläinkokeessa Mahonian kukista ja marjoista tehdyt etanoliuutteet vähensivät sekä tulehdusta että oksidatiivista stressiä. Myös kasvin tummansiniset marjat ovat runsaasti antosyaaneja sisältävä antioksidanttien lähde. Tulehdusta hillitsevä vaikutus yhdistää Mahonian eri käyttöaiheita iholta suolistoon ja aineenvaihduntaan.

Syövän ehkäisy

Mahonian kuoriuute ja sen alkaloidit, erityisesti berberiini, suojasivat laboratoriomallissa perimää mutaatioita aiheuttavalta aineelta. Solututkimuksissa Mahonia-uutteet ovat hillinneet mm. keuhko- ja ihosyöpäsolujen kasvua, ja keuhkosyöpäsoluilla ne vähensivät solujen liikkuvuutta ja pidensivät doksorubisiini-solunsalpaajan viipymistä syöpäsolussa (Damjanović ym. 2020). Tutkimukset ovat toistaiseksi solu- ja laboratoriotasolla, mutta ne sopivat yhteen kasvin antioksidanttisten ja tulehdusta hillitsevien ominaisuuksien kanssa.

Ihon terveys: psoriaasi ja atooppinen ihottuma

Kliinisiä tutkimuksia kokoavassa katsauksessa (Janeczek ym. 2018) Mahonia-voide lievitti psoriaasin oireita tilastollisesti merkitsevästi viidessä tutkimuksessa seitsemästä, ja atooppisessa ihottumassa tehty tutkimus antoi samansuuntaisen tuloksen. Haittavaikutukset olivat vähäisiä.

Vaikutus selittyy usealla mekanismilla. Mahonian kuoriuute ja sen alkaloidit hillitsevät psoriaasille tyypillistä ihosolujen (keratinosyyttien) liikakasvua, estävät tulehdusta ylläpitävää lipoksigenaasientsyymiä ja suojaavat ihon rasvoja hapettumiselta. Solututkimuksissa berbamiini ja oksiakantiini hillitsivät keratinosyyttien kasvua berberiiniä voimakkaammin (Müller ym. 1995), eli iholla kasvin muut alkaloidit ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin berberiini. Perinteisesti Mahoniaa on käytetty kroonisissa ihovaivoissa myös sisäisesti, jolloin se tukee samalla ruoansulatusta ja maksaa.

‍

Varoitukset

Berberis aquifoliaa pidetään suositelluilla annoksilla hyvin siedettynä. Sitä ei suositella raskauden eikä imetyksen aikana eikä vastasyntyneille, koska berberiini voi syrjäyttää bilirubiinia ja lisätä vastasyntyneen keltaisuuden riskiä. Berberiini hidastaa joidenkin lääkkeiden hajoamista maksassa (CYP3A4, CYP2D6) ja vaikuttaa niiden kuljetukseen (P-glykoproteiini), joten säännöllistä lääkitystä, kuten siklosporiinia, verenohennuslääkkeitä tai diabeteslääkkeitä käyttävän kannattaa sopia käytöstä lääkärin kanssa. Sama koskee syöpähoitojen aikaista käyttöä.