Kilpirauhasta pidetään usein omana, erillisenä elimenään, jonka toimintaa korjataan tarvittaessa hormonilääkityksellä. Kilpirauhanen elää kuitenkin tiiviissä vuorovaikutuksessa immuunijärjestelmän kanssa. Immuunijärjestelmä taas reagoi kaikkeen, mitä elimistössä tapahtuu – myös infektioihin, jotka on sairastettu jo kauan sitten.

Olen pohtinut tätä aihetta Terveyssummit-haastattelussa, ja käyn sitä läpi syvemmin kolmiosaisessa blogisarjassa. Tässä ensimmäisessä osassa kerron, miten infektiot voivat liittyä kilpirauhasen autoimmuunisairauksiin ja mitkä mikrobit ovat nousseet tutkimuksissa esiin. Toisessa osassa keskityn EBV:hen ja muihin herpesviruksiin. Kolmannessa kerron, mitä laboratoriokokeita kannattaa ottaa ja mitä voit itse tehdä.

Mikä on Hashimoton tauti?

Hashimoton tauti eli krooninen autoimmuunityreoidiitti on yksi yleisimmistä autoimmuunisairauksista. Se on myös tavallisin kilpirauhasen vajaatoiminnan syy. Taudissa immuunijärjestelmä alkaa pitää kilpirauhasen omia rakenteita vieraina. Kilpirauhaseen kertyy valkosoluja ja elimistö muodostaa vasta-aineita kilpirauhasen entsyymiä (TPO) ja tyreoglobuliinia (TG) vastaan.

Tulehdus etenee usein hitaasti, jopa vuosia ennen kuin hormonitasot muuttuvat. Moni elää pitkään vaiheessa, jossa vasta-aineet ovat koholla mutta TSH vielä viitealueella. Oireet saattavat silti jo tuntua.

• Väsymys ja uupumus, joka ei korjaannu levolla
• Palelu, kuiva iho ja hiusten oheneminen
• Painon nousu, ummetus ja turvotus
• Aivosumu, alakulo ja keskittymisvaikeudet
• Nivel- ja lihassäryt

Naisilla Hashimoto on moninkertaisesti yleisempi kuin miehillä. Taudin alkaminen osuu usein elämänvaiheisiin, joissa hormonitasapaino muuttuu, kuten raskauden jälkeiseen aikaan tai vaihdevuosiin.

Kilpirauhasen toinen autoimmuunisairaus on Gravesin tauti. Siinä vasta-aineet eivät tuhoa kilpirauhasta vaan kiihdyttävät sitä tuottamaan liikaa hormonia. Infektioiden rooli on tutkimuksissa kiinnostanut kummankin taudin kohdalla.

‍
Miten infektio voi johtaa autoimmuunisairauteen?

Autoimmuunisairaus ei synny yhdestä syystä. Suuri osa alttiudesta tulee perimästä, mutta perimä ei yksinään ratkaise, puhkeaako tauti. Tarvitaan usein jokin ympäristötekijä, joka”laukaisee” prosessin. Infektiot ovat tällaisista laukaisijoista tutkituimpia.

Itse ajattelen asiaa ketjuna:

‍

‍

‍

Tutkimuksissa on kuvattu useita mekanismeja, joilla tämä voi tapahtua.

1. Molekyylimimicry eli ”samannäköisyys”

Joidenkin mikrobien pinnassa on rakenteita, jotka muistuttavat elimistön omia proteiineja. Kun immuunijärjestelmä oppii tunnistamaan mikrobin, se voi erehdyksessä hyökätä myös samantyyppiseen omaan kudokseen. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että suolistobakteeri Yersinia enterocoliticalla on ulkokalvon proteiini, jonka Gravesin taudin vasta-aineet tunnistavat. Proteiini muistuttaa TSH-reseptorin osaa.

‍

Molekyylimimicry on yksi keskeisimmistä selityksistä infektion ja kilpirauhasen autoimmuunisairauden välisestä yhteydestä.

2. Sivullisaktivaatio

Kun kudoksessa on käynnissä tulehdus, sinne kertyy runsaasti immuunisoluja ja tulehdusvälittäjiä. Tässä ”mylläkässä” myös omia kudoksia tunnistavat solut voivat vahingossa aktivoitua.

3. Piilevä virus kilpirauhasessa

Osa viruksista jää elimistöön pysyvästi. Ne voivat piileksiä myös kilpirauhasen soluissa ja aktivoitua ajoittain uudelleen. Infektoitunut kilpirauhassolu esittelee pinnallaan viruksen osia, ja immuunijärjestelmä tuhoaa sen. Samalla vapautuu kilpirauhasen omia proteiineja, joita vastaan alkaa muodostua vasta-aineita.

4. Immuunijärjestelmän ”muisti”

Vaikka itse infektio olisi jo ohi, immuunijärjestelmä voi jäädä hälytystilaan. Muistisolut ja tulehdusta ylläpitävät signaalit jatkavat toimintaansa. Siksi autoimmuunisairaus voi alkaa vasta vuosia infektion jälkeen, eikä yhteyttä alkuperäiseen sairastumiseen ole helppo nähdä.

Tässä mielessä kilpirauhasen autoimmuunisairaus ei välttämättä alakaan kilpirauhasesta. Se voi saada alkunsa suolistosta, nielusta tai verestä – sieltä, missä immuunijärjestelmä kohtasi mikrobin ensimmäisen kerran.

Miksi juuri kilpirauhanen?

Kilpirauhanen on runsaasti verisuonitettu elin, jonka solut tuottavat ja varastoivat suuria määriä omia proteiineja. Hormonituotannossa syntyy luonnostaan myös happiradikaaleja, jotka kuormittavat soluja. Inflammaatiotilanteessa kilpirauhassolut voivat myös alkaa esitellä pinnallaan rakenteita, jotka tekevät niistä immuunijärjestelmälle helpommin tunnistettavia. Nämä tekijät yhdessä selittävät osaltaan, miksi kilpirauhanen on niin usein autoimmuunireaktion kohteena.

Mitkä infektiot on yhdistetty kilpirauhassairauksiin?

Tutkituin kilpirauhaseen yhdistetty mikrobi on Epstein–Barr-virus (EBV), johon paneudun sarjan seuraavassa osassa. EBV ei kuitenkaan ole ainoa. Monet yhteyksistä kulkevat suoliston kautta.

Helicobacter pylori

Mahalaukun H. pylori-bakteeri on maailmanlaajuisesti hyvin yleinen. Vuonna 2017 julkaistussa meta-analyysissä yhdistettiin 15 tutkimuksen tulokset. H. pylori -infektio oli kilpirauhasen autoimmuunisairautta sairastavilla yli kaksi kertaa yleisempi kuin verrokeilla. Yhteys näkyi sekä Hashimotossa että Gravesin taudissa. Myös erityisen tulehdusta aiheuttavan CagA-positiivisen kannan kantajuus oli yleisempää.

H. pylori voi vaikuttaa kilpirauhaseen kahdella tavalla. Molekyylimimicryn lisäksi se heikentää mahahapon eritystä ja sitä kautta raudan, B12-vitamiinin ja seleenin imeytymistä. Nämä kaikki ovat kilpirauhaselle tärkeitä. Mahan suojakalvon tulehdus voi heikentää myös tyroksiinilääkkeen imeytymistä.

Yersinia enterocolitica

Yersinia on ruoan, kuten huonosti kypsennetyn sianlihan, mukana tarttuva suolistobakteeri. Sen ja Gravesin taudin yhteyttä on tutkittu jo vuosikymmeniä. Bakteerin ulkokalvolta on löydetty proteiini, joka muistuttaa TSH-reseptoria niin paljon, että Graves-potilaiden vasta-aineet tunnistavat sen.

Suoliston loiset: Blastocystis

Pilottitutkimuksessa Hashimoto-potilailla, joilla oli suolistossa Blastocystis-alkueliö, oli korkeampi tulehdusvälittäjä IL-17:n taso kuin muilla Hashimoto-potilailla. Kun alkueliö häädettiin, TSH, TPO-vasta-aineet ja IL-17 laskivat kuudessa viikossa. Tutkimus oli pieni, eikä syy-yhteyttä voi sen perusteella todistaa. Se on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, miten suoliston mikrobitasapaino voi heijastua kilpirauhaseen asti.

Hepatiitti C

Krooninen hepatiitti C on hyvin tunnettu kilpirauhassairauksien riskitekijä. Meta-analyysin mukaan hepatiitti C -potilailla kilpirauhasen vajaatoiminta oli noin kolme kertaa yleisempää kuin verrokeilla, myös potilailla, jotka eivät olleet saaneet interferonihoitoa. Aiemmin käytetty interferonihoito lisäsi riskiä entisestään. Myös kilpirauhasvasta-aineet olivat heillä yleisempiä.

Enterovirukset, parvovirus B19 ja muut

Enterovirukset, kuten coxsackievirukset, ovat tavallisia vatsatauti- ja flunssaviruksia. Norjalaisessa tutkimuksessa, jossa kilpirauhaskudoksesta etsittiin tavallisia viruksia, ne olivat yleisimpiä löydöksiä ja hieman yleisempiä Hashimoto-potilailla kuin verrokeilla, vaikka ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Myös parvovirus B19:ä ja toksoplasmaa on tutkittu mahdollisina laukaisijoina.

On hyvä tietää myös subakuutista tyreoidiitista. Se on viruksen jälkeinen, usein kivulias kilpirauhastulehdus, joka voi seurata esimerkiksi flunssaa, sikotautia tai koronaa. Koronainfektion jälkeen on raportoitu myös Gravesin taudin puhkeamisia. Se ohittuu yleensä muutamassa kuukaudessa, mutta osalle voi jäädä pysyvä vajaatoiminta.

‍

Seuraavaksi

Infektio ei yksinään selitä kenenkään kilpirauhassairautta, mutta se voi olla tärkeä palanen kokonaisuudessa. Sarjan toisessa osassa pureudun Epstein–Barr-virukseen ja muihin herpesviruksiin: mitä niistä tiedetään, voivatko ne liittyä kilpirauhassyöpään ja mitä EBV-testeistä voi päätellä. Kolmannessa osassa kerron, mitä voit itse tehdä.


Muita aiheeseen liittyviä tutkimuksia

• Wang Z, Zhang Q, Lu J, ym. (2010) Identification of outer membrane porin F protein of Yersinia enterocolitica recognized by antithyrotropin receptor antibodies in Graves' disease and determination of its epitope using mass spectrometry and bioinformatics tools. J Clin Endocrinol Metab 95(8):4012–4020. doi: 10.1210/jc.2009-2184
• Shen Y, Wang XL, Xie JP, ym. (2016) Thyroid disturbance in patients with chronic hepatitis C infection: a systematic review and meta-analysis. J Gastrointestin Liver Dis 25(2):227–234. doi: 10.15403/jgld.2014.1121.252.chc – linkki
• Weider T, Genoni A, Broccolo F, ym. (2022) High prevalence of common human viruses in thyroid tissue. Front Endocrinol 13:938633. doi: 10.3389/fendo.2022.938633 – linkki
• Tozzoli R ym. (2008) Infections and autoimmune thyroid diseases: parallel detection of antibodies against pathogens with proteomic technology. Autoimmun Rev. PMID: 18700170