EBV ja kilpirauhanen – syy vai sivustakatsoja? Osa 2
Lähes jokainen meistä kantaa Epstein–Barr-virusta. Useimmille se ei koskaan aiheuta ongelmia. Osalla se näyttää kuitenkin olevan mukana, kun immuunijärjestelmä kääntyy kilpirauhasta vastaan. Miksi?
Tämä on kilpirauhasta ja kroonisia infektioita käsittelevän kolmiosaisen sarjan toinen osa. Ensimmäisessä osassa kävin läpi, miten infektio voi käynnistää autoimmuunisairauden ja mitkä mikrobit on yhdistetty kilpirauhassairauksiin. Tässä osassa keskityn herpesviruksiin, erityisesti EBV:hen, sekä siihen, mitä EBV-testeistä voi päätellä.
Miksi EBV kiinnostaa juuri nyt?
Epstein–Barr-virus (EBV) aiheuttaa mononukleoosin eli ”pusutaudin”. Se on yksi maailman yleisimmistä viruksista: 90–95 % aikuisista on sen jossain vaiheessa sairastanut, usein huomaamattaan lapsena. Ensitartunnan jälkeen EBV ei poistu elimistöstä. Se jää piilevänä B-valkosoluihin ja voi aktivoitua uudelleen esimerkiksi stressin, univajeen tai muun infektion yhteydessä.
EBV nousi otsikoihin vuonna 2022, kun laajassa yhdysvaltalaisessa seurantatutkimuksessa havaittiin, että MS-taudin riski kasvoi 32-kertaiseksi EBV-tartunnan jälkeen. Muut virukset eivät lisänneet riskiä samalla tavalla. Tämä havainto lisäsi kiinnostusta EBV:n rooliin myös muissa autoimmuunisairauksissa.
EBV on erityinen siksi, että se asettuu juuri niihin soluihin, jotka tuottavat vasta-aineita. Infektoitunut B-solu voi alkaa tuottaa vasta-aineita epäspesifisesti, ja viruksen omat proteiinit voivat säädellä isäntänsä immuunigeenien toimintaa. Lisäksi virus osaa heikentää tappaja-T-solujen (CD8+) kykyä hävittää infektoituneita soluja, jolloin matala-asteinen ärsytys jatkuu taustalla.

Mitä EBV:stä ja kilpirauhasesta tiedetään?
EBV:tä on etsitty sekä kilpirauhaskudoksesta että verestä.
- Kilpirauhaskudos: Slovakialaisessa tutkimuksessa EBV:n RNA:ta löytyi 80,7 %:sta Hashimoto-potilaiden ja 62,5 %:sta Graves-potilaiden kilpirauhasnäytteistä. Viruksen aktiivisuutta kuvaavaa LMP1-proteiinia löytyi 34,5 %:sta Hashimoto-näytteistä, mutta ei yhdestäkään Graves-näytteestä.
- Veri: Puolalaisessa tutkimuksessa EBV:n DNA:ta löytyi 48 %:lta vasta diagnosoiduista Hashimoto-potilaista, mutta ei yhdeltäkään terveeltä verrokilta. EBV-positiivisilla potilailla myös viruksia tunnistavien Toll-reseptoreiden aktiivisuus oli muita korkeampi.
- Gravesin tauti: Tutkimuksissa EBV:n varhaisantigeenin vasta-aineet ovat korreloineet Gravesin taudin TSH-reseptorivasta-aineiden määrään.
Vuonna 2025 julkaistu katsausartikkeli kokoaa yhteen EBV:tä ja kilpirauhassairauksia koskevan tutkimustiedon. Sen mukaan EBV voi osallistua sekä Hashimoton että Gravesin taudin syntyyn piilevän infektion, molekyylimimicryn ja kroonisen tulehduksen kautta. Kirjoittajat painottavat kuitenkin, että näyttö on vielä pääosin assosiatiivista. Tulokset vaihtelevat tutkimusmenetelmien mukaan.
HHV-6 – vähälle huomiolle jäänyt herpesvirus
EBV:n rinnalla mielestäni kiinnostavin virus on ihmisen herpesvirus 6 (HHV-6). Useimmat ovat sairastaneet sen pikkulapsena vauvaihottumana. Kuten EBV, myös HHV-6 jää elimistöön pysyvästi.
Italialaisessa tutkimuksessa HHV-6:n DNA:ta löytyi 82 %:sta Hashimoto-potilaiden kilpirauhasen ohutneulanäytteistä, mutta vain 10 %:sta verrokkien näytteistä. Virusta oli kilpirauhassoluissa sata kertaa enemmän kuin kudokseen kertyneissä valkosoluissa. Verrokeilla virus oli täysin uinuvassa tilassa, mutta Hashimoto-potilailla se oli lievästi aktiivinen.
Lisäksi Hashimoto-potilaiden NK-solut tuhosivat HHV-6:n infektoimia kilpirauhassoluja selvästi tehokkaammin kuin terveiden. Tämä on juuri se mekanismi, jota kuvasin sarjan ensimmäisessä osassa: immuunijärjestelmä hyökkää virusta vastaan, ja samalla tuhoutuu kilpirauhaskudosta.
Syy, seuraus vai sivustakatsoja?
Tämä on tärkeä kysymys, eikä siihen ole vielä lopullista vastausta. Norjalaisessa tutkimuksessa kilpirauhaskudoksesta etsittiin useita tavallisia viruksia. Ainakin yksi virus löytyi noin 75 %:sta näytteistä. Yleisimpiä olivat enterovirukset (51 %), HHV-6 (30 %) ja parvovirus B19 (noin 23 %). Viruksia löytyi kuitenkin lähes yhtä usein myös verrokeilta, joilla ei ollut autoimmuunisairautta.

Tämä kertoo mielestäni olennaisen asian: virus kilpirauhasessa ei yksinään tee kenestäkään sairasta. Ratkaisevaa on, miten immuunijärjestelmä viruksen kanssa toimii. Suhde on todennäköisesti myös kaksisuuntainen: jo käynnissä oleva autoimmuunitila voi altistaa viruksen uudelleenaktivoitumiselle, joka puolestaan ruokkii tulehdusta. Kyky pitää virus uinuvana ilman, että tulehdus jää päälle, riippuu perimästä mutta myös ravitsemuksesta, unesta, stressistä ja suoliston tilasta. Näihin voimme itse vaikuttaa.
Voiko krooninen tulehdus lisätä kilpirauhassyövän riskiä?
Pitkäkestoinen tulehdus on monissa elimissä syövän riskitekijä, ja sama näkyy kilpirauhasessa. Yli 64 000 potilaan meta-analyysissä Hashimoto-potilaiden riski sairastua kilpirauhasen papillaariseen karsinoomaan oli noin 1,4-kertainen. Kilpirauhasen lymfooman riski oli lisäksi lähes kymmenkertainen. Valtaosa Hashimoto-potilaista ei kuitenkaan koskaan sairastu syöpään. Papillaarinen karsinooma on myös yleensä hyväennusteinen, ja kilpirauhaslymfooma on harvinainen.
Entä EBV ja kilpirauhassyöpä? EBV on tunnetusti mukana muun muassa nenänielun syövän ja eräiden lymfoomien synnyssä. Kilpirauhassyövässä tulokset ovat ristiriitaisia. Osassa tutkimuksista EBV:tä on löytynyt jopa yli puolesta papillaarisista karsinoomista, kun taas yli 380 potilaan kiinalaisessa tutkimuksessa EBV:tä ei löytynyt syöpäsoluista lainkaan.
Vuoden 2025 katsauksessa kuvataan, miten EBV:n latenssiproteiinit, kuten LMP1, voivat solutasolla aktivoida kasvainkasvuun liittyviä signaalireittejä. Näyttö on kuitenkin enimmäkseen solu- ja assosiaatiotutkimusta. Todennäköisesti EBV voi olla yksi ruokkiva tekijä pitkässä, monivaiheisessa prosessissa, mutta ei yksinään syövän aiheuttaja. Pitkäaikaisen tulehduksen rauhoittaminen on järkevää joka tapauksessa.
Kertovatko EBV-vasta-aineet, että EBV on oireideni syy?
Tavalliset vasta-ainemittaukset eivät valitettavasti suoraan tätä kerro. Koska lähes kaikki aikuiset ovat sairastaneet EBV:n, myös vasta-aineet löytyvät lähes kaikilta. Tavallisesti mitataan kolmea vasta-ainetta:
- VCA IgM kertoo tuoreesta infektiosta.
- VCA IgG kertoo, että infektio on joskus sairastettu.
- EBNA IgG muodostuu muutaman kuukauden kuluttua tartunnasta ja kertoo vanhasta, rauhoittuneesta infektiosta.
Lisäksi voidaan mitata varhaisantigeenin vasta-aineita (EA-D IgG). Niiden kohoaminen voi viitata viruksen uudelleen aktivoitumiseen, mutta niitä löytyy myös osalta terveistä. Veren EBV-DNA-määritys kertoo, onko virusta veressä juuri nyt.
Yksittäinen vasta-ainetulos ei siis todista, että EBV olisi Hashimoton tai oireiden syy. Tavallinen EBV-vasta-ainemittaus johtaa siksi helposti vääriin johtopäätöksiin.
Hyödyllisimpänä testinä olen pitänyt ELISPOT-testiä, joka mittaa T-solujen reaktiota EBV:tä vastaan. Se kertoo, onko immuunijärjestelmä parhaillaan aktiivisesti tekemisissä viruksen kanssa. Tulos täytyy aina tulkita yhdessä oireiden, taustatietojen ja muiden löydösten kanssa.
Milloin EBV:n tutkiminen on mielestäni perusteltua?
Pidän EBV tutkimuksia perusteltuina erityisesti silloin, kun potilaalla on:
- poikkeavan pitkittynyt tai aaltoileva väsymys, joka ei selity kilpirauhasarvoilla
- toistuvia kuumeilu- tai imusolmukeoireita ilman muuta selitystä
- jatkuvasti heittelevät kilpirauhasarvot
Sarjan kolmannessa osassa kerron, mitä muita laboratoriokokeita pidän hyödyllisinä ja mitä voit itse tehdä immuunijärjestelmän tasapainon tueksi.
Muita aiheeseen liittyviä tutkimuksia
- Bjornevik K, Cortese M, Healy BC, ym. (2022) Longitudinal analysis reveals high prevalence of Epstein-Barr virus associated with multiple sclerosis. Science 375(6578): 296–301. doi:10.1126/science.abj8222
- Janegova A, Janega P, Rychly B, Kuracinova K, Babal P (2015) The role of Epstein-Barr virus infection in the development of autoimmune thyroid diseases. Endokrynol Pol 66(2): 132–136. doi:10.5603/EP.2015.0020
- Mertowska P, Mertowski S, W, Korona-Głowniak I, Grywalska E (2024) Does Epstein-Barr virus and intracellular Toll-like receptors affect the course of Hashimoto disease? Findings from studies on newly-diagnosed patients. Pol Arch Intern Med. doi:10.20452/pamw.16883 – linkki
- Dittfeld A, Gwizdek K, Michalski M, Wojnicz R (2016) A possible link between the Epstein-Barr virus infection and autoimmune thyroid disorders. Cent Eur J Immunol 41(3):297–301. doi: 10.5114/ceji.2016.63130 – linkki
- Resende de Paiva C, Grønhøj C, Feldt-Rasmussen U, ym. (2017) Association between Hashimoto's thyroiditis and thyroid cancer in 64,628 patients. Front Oncol 7:53. doi:10.3389/fonc.2017.00053 – linkki
- Yu ST, Ge JN, Li RC, ym. (2019) Is Epstein-Barr virus infection associated with thyroid tumorigenesis? – Asouthern China cohort study. Front Oncol 9:312. doi: 10.3389/fonc.2019.00312 – linkki
Aiheeseen liittyy:



